Omakotisäätiö - Edupoli
suomi

Omakotisäätiölle räätälöitiin täsmäkoulutus paikan päälle

Helsingin Puotilassa toimiva Omakotisäätiö on keskittynyt muistisairaiden vanhusten hoitoon. Ympäri vuorokauden toimivassa hoitokodissa on asukkaita noin sata ja heistä jokaisella on suhteellisen pitkälle edennyt muistisairaus, kuten Alzheimerin tauti tai verisuoniperäinen muistisairaus.

- Meidän toimintamme sydämessä on hyvän elämän mahdollistaminen jokaiselle asukkaalle - se, että yksilöä kunnioitetaan hänen sairaudestaan huolimatta. Tämä pitää sisällään paitsi oikeanlaisen hoidon myös virikkeellisen arjen mahdollisuuden jokaiselle, sanoo Omakotisäätiön johtaja Päivi Hyvärinen Meier.

Pois sängyn pohjalta

- Moni muistisairas passivoituu herkästi ja jää sängyn pohjalle loikoilemaan. Meidän tehtävämme täällä on huolehtia siitä, että näin ei pääse käymään, vaan että jokainen voi sairaudestaan huolimatta elää virikkeellistä arkea, sanoo Omakotisäätiössä fysioterapeuttina työskentelevä Marica Pehkonen.

Muistisairauksista saadaan koko ajan uutta ajantasaista tutkimustietoa ja Omakotisäätiön henkilöstö onkin kouluttanut itseään säännöllisesti. Kokonaan jotakin uutta tarjosi kuitenkin puolentoista vuoden mittainen, oppisopimuksella toteutettu koulutus, johon osallistui valtaosa henkilöstöstä, noin 50 säätiön työntekijää.

- Kyseessä oli vanhustyön erikoisammattitutkinnon osa, joka sisälsi täsmäasiaa juuri meille eli sitä, miten parhaiten tuemme muistisairaudesta kärsiviä ikääntyviä asukkaitamme, kertoo Päivi Hyvärinen Meier.

Räätälöinnistä etuja

Koulutuksen valttina oli se, että se räätälöitiin juuri Omakotisäätiölle sopivaksi. Kaikki koulutusjaksot pidettiin paikan päällä, minkä ansiosta henkilöstön oli helppo osallistua niihin ja aikaa säästyi. Ryhmiä muodostettiin yhteensä 3, ja siksi vuorotyötä tekevien oli joustava päästä mukaan ja vaikkapa vaihtaa ryhmää, jos jokin ajankohta ei käynyt. Ja kun opetuspäivät laitettiin ajoissa allakkaan, ne pystyttiin ottamaan huomioon jo työvuorojen suunnittelussa.

- Oli mielenkiintoista saada olla mukana. Sain eväitä omaan työhöni; vahvistusta joihinkin ajatuksiini ja paljon kokonaan uutta - ideoita siitä, että ”Ai, noinkin voisi tuon tehdä”, kertoo Pehkonen.

- Päällimmäisenä koulutusrupeamasta jäi mieleeni ajatus ihmisen kunnioittamisesta. Siitä, miten olemme kaikki yksilöitä, jotka ansaitsevat ihmisarvoisen ja kunnioittavan kohtelun, vaikka kärsisivätkin pitkälle edenneestä muistisairaudesta, tiivistää Pehkonen.