Lähihoitajien polutus - Edupoli
suomi

Tehdastyöstä lähelle ihmistä

Tehtaasta irtisanotut lähihoitajaopiskelijat odottavat innokkaasti valmistumistaan aivan uudelle alalle. Koneet vaihtuivat ihmisiin. Ja se onkin ihan parasta!

Vähän yli vuosi sitten Seija Häggblomin, Kati Toikan ja Krista Bergströmin elämä lennähti hetkessä nurinniskoin, kun Strömfors Electric Oy ilmoitti yllättäen työntekijöilleen lopettavansa toimintansa Ruotsinpyhtään ruukissa Loviisassa. Sähkötarviketehdas oli ollut turvallinen työnantaja, ja se takasi työntekijöilleen melko pullean tilipussinkin. Nyt kaikki loppui kuin seinään.

-Tieto lopettamisesta oli varmasti ihan kaikille sokki. Etenkin, kun se tuli aivan yllättäen, Seija, Kati ja Krista sanovat yhdestä suusta.

Kati oli ollut töissä tehtaalla viisi vuotta, Krista kuusi ja Seija lähes 35 vuotta. Kaikki olivat tehneet monipuolista työtä tehtaan erilaisissa työpisteissä. Seija oli työskennellyt muun muassa siivoojana, keittiötyössä, kokoonpanijana, pintakäsittelijänä ja laatuoperaattorina. Hän ajatteli jäävänsä tehtaalta eläkkeelle.
-Oli se minulle yhtä suuri järkytys kuin muillekin, hän toteaa.

Krista puolestaan kertoo itkeneensä monena iltana, kun taloudellinen turva romahti. Nelilapsinen perhe oli juuri muuttanut uuteen taloon Loviisan Valkoon. Puolentoista vuoden rakennusurakka oli vihdoin ohi.
-Taloudellisen turvan menettäminen oli minulle kova paikka, Krista myöntää.

Lopetusuutisen kuultuaan Kati ihmetteli muiden ohella sitä, että tehdas oli juuri investoinut uusiin hitech-laitteisiin, joita työntekijät toivoivat pian pääsevänsä käyttämään.
-Minulla on kaksi lasta ja miesystävä. Meidän perheemme elämä meni hetkessä uusiksi, hän sanoo.
Kaikki kertovat kaipaavansa vanhoja työkavereita. Samalla he kuitenkin toteavat, että elämä jatkuu sittenkin. Ja se on hienoa huomata.
-Nyt meillä on edessä aivan uusi ura ja työelämä!

Hyvä yhteishenki

Aivan uudenlaiselle uralle lähteminen on ollut kuitenkin kuin hyppy tuntemattomaan. Edupolin edustajat olivat käyneet tehtaalla kertomassa uusista kouluttautumisvaihtoehdoista ennen töiden lopullista loppumista. Se oli piristävää ja antoi uutta toivoa. Tässä vaiheessa myös entinen työnantaja antoi tukensa irtisanotuille. Tarjolla oli muun muassa mielenterveydellistä apua. Kun uusia uria mietittiin yhdessä, Kati, Krista ja Seija päätyivät monista mahdollisista koulutusvaihtoehdoista hakemaan opiskelupaikkaa Edupolin lähihoitajakoulutuksesta. Koulutuspaikkakin oli kätevästi lähellä Amiston tiloissa Loviisassa.

-Edupolin viesti oli, että opiskelu kannattaa, sillä alalla riittää töitä. Se oli tietenkin etenkin tuossa tilanteessa tärkeää meille. Myös miehiä kannustettiin lähihoitajaopiskelijoiksi. Pyrkijöitä oli paljon, mutta me pääsimme. Hienointa on päästä työssään lähelle ihmistä, he hymyilevät.

Nyt Katilla, Kristalla ja Seijalla on takana vähän yli vuosi sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opintoja. Aikuisopiskelijoilla on heidän mielestään loistava yhteishenki. Heistä on ollut upeaa huomata, miten hienosti ryhmässä kannustetaan ja tsempataan toisia. Jos ei osaa tai tiedä jotain, niin aina löytyy läheltä apua.
-Jos suren tentin reputtamista, toiset rohkaisevat, Krista hymyilee.

Haasteita ja onnistumisia

Toki myöhemmällä iällä ja perheellisenä opiskelussa on ollut haasteensa. Kati on aiemmalta koulutukseltaan kokki, Krista on ajoneuvoasentaja ja Seija on keittäjä. Mutta kun opiskeluajoista on jo vierähtänyt tovi, voivat teoriaopinnot tuntua aluksi hankalilta.
-Nuoret vielä muistavat, miten opiskellaan ja opitaan uusia asioita, Seija naurahtaa.

Silti Kati, Krista ja Seija ovat selvästi innoissaan uudesta alasta, työssäoppimisesta ja koulupäivistä. Heistä on tärkeää, että esimerkiksi teoriaopintoihin paneudutaan hyvin, sillä lähihoitajan työ on vaativaa.
-Joillain osa-alueilla olisi voinut olla enemmänkin teoriaopetusta, Kati pohtii.

Erityisesti Kati ja Krista pienten lasten äiteinä ovat kohdanneet uuden elämän vaatimukset. Perheen täytyy sopeutua siihen, että äiti opiskelee. Toisaalta opiskelun voi välillä yhdistää perhe-elämään.
-Lapsia naurattaa, kun he kyselevät minulta latinankielisiä termejä tenttiä varten, Kati kertoo.

Koska kaikki kolme ovat työvoimapoliittisia opiskelijoita, heidät on ohjattu suuntautumaan vanhustyöhön. Seijalle vanhustyö on omiaan.
-Olen ollut aina vanhusten kanssa tekemisissä, hän kertoo.

Katille ja Kristalle vanhustyö on kuitenkin uutta. Jotkin ennakkoajatukset työn vaativuudesta ovat tulleet todeksi työssäoppimisjaksoilla, mutta myös moni asia on osoittautunut turhaksi luuloksi. Ihmisen lähelle onkin yllättävän helppo mennä. Auttaa, koskettaa, pestä ja syöttää. He ovat olleet myös mukana arjen mielekkyys -toiminnassa. Yhdestä asiasta kaikki kolme ovat samaa mieltä.
-Vanhukset ovat ihania!

Krista aikoo kuitenkin valmistumisen jälkeen suuntautua mielenterveys- ja päihdetyöhön, sillä se ei vaadi kovinkaan paljon lisäopintoja. He ovat pohtineet myös lähihoitajan työn palkkausta. Asenne tuntuu olevan kohdallaan ainakin näillä naisilla. Jos palkka ei olekaan yhtä hyvä kuin edellisessä työpaikassa, sitä kuitenkin tulee. Kati toteaa, että aina voi sopeuttaa omia kulujaan. Seija, Krista ja Kati haluavatkin rohkaista muita työelämässään kriisiin joutuneita.
-Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu! Tarttukaa rohkeasti uuteen mahdollisuuteen!

 

Teksti: Reija Kokkola
Kuva: Susa Heiska