Odotin ensimmäistä päivää koulussa kuin kuuta nousevaa - Edupoli
suomi

Odotin ensimmäistä päivää koulussa kuin kuuta nousevaa

15.06.2016

Minä tulin perheeni kanssa Suomeen vuonna 2006. Täällä aloitin uuden elämän ja minä olin täynnä optimismia. Kaikki oli uutta ja erilaista kuin kotona Puolassa: työ, ruoka, luonto ja ihmiset, jotka puhuivat minulle vaikeaa ja käsittämätöntä kieltä.

Kun asuin vielä Puolassa, luulin, että ei ole vaikeaa oppia uutta kieltä, mutta Suomeen tuloni jälkeen mielipiteeni muuttui. Töissä en oppinut kieltä, koska työskentelin yksin tai puolalaisen kaverin kanssa… Ja niin kului kahdeksan vuotta enkä edelleenkään oppinut suomen kieltä. Optimismini hiipui nolosti.

Olin murtunut, ajattelin että mikään ei koskaan muutu elämässäni. En oikein osannut opiskella kotona, eikä kotona yksin opiskelu ollutkaan tehokasta. Se oli vaikeaa aikaa. Mietin usein: ”Herran jestas, mitä ihmettä mä teen täällä!” En voinut muuttaa mitään, koska minun kielitaidon taso oli riittämätön. Minä pelkäsin puhua ihmisten kanssa ja voin tosi huonosti Suomessa. Kaiken kukkuraksi sain sitten vielä potkut töistä. 

Luulin, että minulla on vielä mahdollisuus mennä suomen kielen kurssille. Mutta te-toimistossa virkailija sanoi minulle, että minun aika meni jo ohi enkä voi enää osallistua kurssille. Aloin itkeä. Olin toivoton. Mutta sitten rouva muutti mielensä ja sanoi minulle, että minä menen lähtötasotestiin.

Olin iloinen, vihdoin minulla olisi mahdollisuus oppia suomea. Starttitesti meni hyvin, ja odotin joka päivä ilmoitustaululla minun kurssini alkamista. Vihdoin oli ilmoitustaululla lappu, että minun kurssi alkaa. Olin taivaassa –  hurrrrrrrraaaa, yes,yes,yes!!!!! Mutta heti sen jälkeen alkoi pelottaa, että en pärjää.

Odotin ensimmäistä päivää koulussa kuin kuuta nousevaa. Olin utelias kaikesta: minusta oli ihanaa tavata uudet ihmiset ja opettajat. Opiskelun aloittaminen ollut niin helppoa kuin olin luullut; oli paljon opetusta, uusia sanoja ja kasapäin neuvoja. Kamppailen edelleenkin päivittäin suomen kielen kanssa; joku päivä suomi on voitolla, joku toinen päivä minä voitan, mutta tiedän, että taistelen joka päivä kunnes opin!

Krystyna
muutti perheensä kanssa Suomeen Puolasta vuonna 2006.